Elämä hymyilee taas hiukan enemmän minullekin. Vaikka vihaan maanantaita ja tiistaita yli kaiken, tänään on ollut ihan mukavainen päivä. Siitäkin huolimatta että istuin neljän VALKOISEN seinän (minulla siis valkoisten seinien kammo) sisällä pöydän ääressä puhumassa tätien kanssa, joiden luokse kukaan ei ikinä haluaisi. Mut siellä meni kyl todella hyvin eikä tarvii enää tätejä tavata, koska puhuin niille nätisti ja totuudenmukaisesti.
Ja sit vielä tää karvapallero tuli ilahduttamaan mun loppupäivää. Mut ette arvaakaan kuinka kauan siinä kesti et sain yhden kuvan mis se näyttää -edes jokseenkin- normaalilta.
 |
| Laurin taidekuvat part miljoona. |
Ei mulle mitään ihmeellisempiä. Kauhee univaje vaan ku öisin tulee niin vähän nukuttua, mut otan ne tunnit sit takasin päivisin. Kuten tänäänkin.
Pitäis huomiseks tehdä äikän joku "koe", pitäis kirjottaa siitä meidän lukemasta kirjasta jotain henkilökuvauksia ja miljöötä etc. Eikä se saa olla päivääkään myöhässä.
Mulla on kans hirveesti suunnitelmia viikonlopulle, mut katotaan nyt mitkä niistä toteutuu. Viimeistään sunnuntaina siis kertoilen taas kuulumisia.
ps. Saitte nyt sitten varmasti isoksi iloksenne katsella kauheasti mun pärstäkuvia. :):):)
ps. Saitte nyt sitten varmasti isoksi iloksenne katsella kauheasti mun pärstäkuvia. :):):)
Hyvää loppuviikkoa kaikille (: !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti