Ääh, miksei kukaan soittele mulle? Tai tekstaa, tai puhu facebookissa tai lähetä sähköpostia tai mitään?
Päiväni pelastus olisi jos joku ihana immeinen ihan muuten vain ottaisi yhteyttä ja kyselis kuulumisia. Muutenkin, tarviin vaihtelua näihin päiviin. Haluun tehdä jotain mitä en normaalisti tee, lähtee jonnekkin pois täältä tuppukylästä. Kaikki päivät menee nukkuessa tai istuessa mopon kyydissä. :/
Intohimoni ois käydä erilaisissa kahviloissa, voisin lähtee vaikka Turkuun ja räpsii kuvia ja nauttii syksystä jonkun hyvän ystäväisen kanssa. Mut ei, ei sitten millään.
Mä en jaksa edes laittautua. Kyllä mä haluisin, mut koen sen turhaksi koska ketään ei mua katso. Ainoot jotka katsoo on porukat. Ja Lauri. Ei muita. Ne tietää jo etten ole mikään erityisen kaunis lapsi.
Mutta mulla on sentään jotain odotettavaa! Pian pitäis postiin tupsahtaa h&m:n paketti joka tilattiin.. joskus. En muista milloin. Sieltä pitäis tulla legginsit, raita-t-paita, neule ja pipo. IHANAA aika käyttää taas pipoja! Oisin nyttenkin jo seikkailut ties kuinka kauan pipo päässä mut en löytänyt sitä. ): Ainoo mikä kaapinpohjalta löyty oli svea-pipo, mut se nyt on jo vähän. Noh, out.
P**kele sentään, pitäis muka jaksaa siivota oma huone? No way.
Jos jotain tänään teen, ni meen moikkaamaan J:tä, jos äiti tämän sallii. Se saa taas kuunnella mun valituksia tästä käpykylästä ja yhteiskunnasta ja mun sekopäisistä ajatuksista.
Ei muuta kun hyvän syksyn alkua kaikille, nauttikaa ruskasta, ihanista väreistä ja sateesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti