If i'm in love, does it mean that i'm always happy?

Web-laatu siksi, että meijän kamera ei myöskään tykkää olla laadukas hämärässä.

Meijän suttunaama-Aada tykkää niin paljon olla kuvattavana, et piti siitäkin sitte ikuistaa kuva koneelle. Saa luvan sitte kymmenen vuoden päästä angstata mulle siitä, kuinka nolo isosisko mä oon kun oon lisänny aikoinaan sen vauvakuvia blogiin kaikkien katteltavaks.

Tylsyyttäni kehitin paperille jotain tännäköistä, josta piti tulla hieno, mutta mulla tuli tästä mieleen vaan ne überhienot "taidekuvat" joita ala-asteella johonkin irc-galleriaan tms lisäilin. Lievästi hävettää.

Iisan simmut.

 

Äsh, tänkin kuvan laatu meni näköjään tollaseks mössöks. No mutta kuitenkin, siinä näkyis nyt sitten sitä uutta sohvaa jonka mä itelleni haalisin.

Miks mun pitää aina olla niin lapsenmielinen, et saan niin hienoja ideoita kuten esim maalata vesiväreillä?

 

Melko turha postaus tällä kertaa koska kuvat on satunnaisesti otettuja enkä osaa nyt sepittää niistäkään oikeen mitään. Kamera unohtunut, yllätys yllätys, joka kerta kotiin kun oon johonkin mennyt ihmisten kanssa aikaa viettämään. Kyllä mä vielä läksyni opin.

Ihan mielettömän kivaa on ollut koko viikon, oon saanut nauraa itseltäni ilmat pihalle ja muut on saanut myös nauraa maha kippurassa mun harakka-äänelle, koska mulla oli tosi pahasti ääni lähtenyt. Nyt ollaan paranemaan päin, ellei toinen pikkusiskoista päätä tartuttaa mua taas 39 asteen kuumeeseen.

Huomisen maanantai-fiiliksiä inholla odotellessa mä taidan tästä joko alkaa siivoomaan mun huonetta, maalaamaan tai lukemaan läksyjä. Sen näkee sitten.

 Ps. Äiti oli kiva ja päätti sitten tilata ne mustat kengät, jotka edellisestä postauksesta löytyy. Jag gillar.